Heikin varaventtiili

Heikin varaventtiili
Heikki Poroila vuonna 1950

lauantai 5. elokuuta 2017

Kuka tarvitsee presidentinvaaleja?

En kirjoita kaukaisessa tulevaisuudessa häämöttävistä Suomen presidentinvaaleista siksi, että ne itsessään olisivat ajankohtainen asia. Tiettyä mielenkiintoa - ainakin näin keskellä kesää - herättää kuitenkin se, että vastoin aika yleisiä odotuksia gallup-suosikki Sauli Niinistö ei ole saanut puoluetukea yli puoluerajojen (Niinistö tietysti veti maton alta vanhoja Kekkos-kuvioita ehkä tapailleilta ilmoittaessaan ryhtyvänsä valitsijaryhmän ehdokkaaksi). Olen ainakin itse seurannut huuli pyöreänä, kuinka Matti Vanhasen ja Pekka Haaviston kaltaiset vähän eltaantuneet ehdokkaat tuntuvat ottavan asian suorastaan vakavasti. Demarien ehdollepano on puolestaan ollut kuin suoraan kesäteatterin juonesta, kun ensin ei kukaan suostu ja sitten yhtäkkiä tarjolla onkin kolme tasaväkistä naista, eikä kukaan arvaa, miten loppujen lopuksi käy. Kunhan kaikilla on hauskaa.

Näitä tapahtumia seuratessa on tullut sellainen tunne, että kysymys ei oikeasti ole presidentinvaaleista. Sauli Niinistön täytyisi syyllistyä aika rankkoihin tekoihin estääkseen valintansa suoraan ensimmäisellä kierroksella. Eihän se mahdotonta ole - varsinkaan, jos Niinistö kyllästyy koko touhuun -, mutta kilpailijoiden motivaation pohdinnan kannalta kuitenkin aika epätodennäköistä. Aivan uudelle tasolla asian pohtimisen siirsi kuitenkin ihan tuore ilmoitus Halla-ahon Perussuomalaisten ehdokkaasta. Niinistöhän varmisti selustansa haukkumalla Halla-ahon valinnan niin rivakasti, että sai tuoreesta puoluejohtajasta aidon vihamiehen - käytännössä parilla lauseella. Ei tarvitse pelätä ainakaan Halla-ahon kuolemansuudelmia.

Kun Halla-aho ei tietenkään itse viitsinyt lähteä presidentinvaalien kaltaiseen turhuuteen mukaan, ulkopuoliset ovat lähinnä jännänneet sitä, kumman varapuheenjohtajista Halla-aho uhraa tähän tarkoitukseen (tietysti me ilkimykset toivoimme koko ajan, että pääsisimme Toimi Kankaanniemen verbaalisen kyvyn kylpyyn, mutta ilmeisesti Halla-aholla on jotkut muut kriteerit ollut). Tänään kuulimme, että emme pääse nauttimaan Teuvo Hakkaraisen epätavanomaisesta julkisuudesta, vaan ehdokkaiden joukkoon asettautuu Laura Huhtasaari.

* * *

"Laura on monessa suhteessa perussuomalaisen lähestymistavan ruumillistuma", totesi Jussi Halla-aho ehdokkaansa lehdistölle esitellessään. Tällä hän ei tietenkään tarkoittanut, että Huhtasaari edustaisi sitä perussuomalaisuutta, joka vielä muutama kuukausi sitten oli vallassa, vaan uutta, halla-aholaista perussuomalaisuutta. "Hän ei peräänny oikeina pitämistään näkemyksistä, ei pyytele niitä anteeksi eikä pelkää arvostelua, pilkkaa eikä älämölöä", jatkoi Halla-aho oikean lähestymistavan esittelyään. Tuskin tarkoitti Huhtasaaren kreationistista näkemystä, että maailma on noin 6500 vuoden ikäinen, vaikka se tulee väistämättä kuulijan mieleen.

En tunne Huhtasaarta ja hänen näkemyksiäänkin hyvin niukasti (tavallisesti luotettavina pitämieni lähteiden perusteella hän on paitsi evoluution torjuva kreationisti, islamofobi, rasisti ja äärioikeistolainen). Vaalikampanjan avausta seuraavalle ulkopuoliselle tulee kuitenkin nopeasti sellainen tunne, että tämän on nähnyt jo aikaisemminkin. Olisi sekä Huhtasaaren että Sarah Palinin kannalta kohtuutonta väittää, että Huhtasaari on Suomen Sarah Palin. Asetelmassa on kuitenkin jotain pelottavan samaa: maan korkeinta virkaa tavoittelee ihminen, jonka käsitys todellisuudesta on objektiivisesti arvioiden pahasti vinksallaan. Palin jäi toistuvasti kiinni siitä, ettei tiennyt mitään aiheista, joista puhui kiihkeästi elehtien. Toivotaan nyt, etteivät vaalipaneelit keskity pohtimaan arvioita Maan iästä.

En pidä Halla-ahon omia näkemyksiä 20-30 % kannatusluvuista kansallismieliselle puolueelle muuna kuin tyhjänä propagandana. Täytyy Laura Huhtasaarelle silti antaa reilu mahdollisuus osoittaa, onko hän kirjoittanut itse esittäytymispuheensa, kykeneekö hän tiedollisesti erittelemään presidentin valtaoikeuksiin liittyviä asioita ja tehtäviä ja ennen muuta, onko kysymyksessä mikään muu kuin tosiasiallisesti uuden puolueen pyrkimys näkyä julkisuudessa silloinkin, kun kukaan ulkopuolinen ei ole puolueesta tippaakaan kiinnostunut (tämä on Halla-aholle pysyvä haaste).


* * * 

Tästä pääsenkin aasinsiltaa löntystellen kysymään otsikkoni kysymyksen. Lienee päivänselvää, että vaaleja ei kaipaa ja tarvitse ainakaan Sauli Niinistö, jonka motiiveja uhrautua vielä toiseksi kuusivuotiskaudeksi esittämään valtaoikeuksista miltei alastomaksi riisuttua "arvojohtajaa" voimme vain arvailla (minä en siihen nyt ala, ehkä sitten lähempänä H-hetkeä). Yhtä vähän vaaleja odottavat ne kansalaiset, joiden mielestä Sauli Niinistö on hoitanut hommansa OK ja ihan kohteliaisuudestakin saa luvan jatkaa vielä toisen kauden. On vaikea tietää, kuinka moni ymmärtää presidentin roolin todelliset rajat, mutta toisaalta voidaan kysyä, onko sillä edes väliä.

Niinistön haastajilla on edessään turhauttava prosessi kaikkine pakollisine ja pakonomaisine kiemuroineen. Ammattipoliitikko pystyy tietysti naama vakavana vakuuttamaan, että tosissaan tässä taistellaan. Kyllä me äänestäjät silti koko ajan odotamme sitä nopeasti korjattavaa ilmettä, joka kertoo ehdokkaan tosiasiallisen turhautuneisuuden tilan. Puolueet käyttävät pakosti tarjolla olevan julkisuuden ja ehdokkaat sitten näyttelevät roolinsa läpi pakkopullana tai - mistä sitä koskaan tietää - salaa nauttien julkisuudesta ja vielä salaisemmin jymy-yllätyksestä uneksien.

On vaikea keksiä taisteluparia, josta Sauli Niinistö ei selviäisi voittajana leikiten. Kun tiedämme Niinistön perustaktiikan - tehdään niin vähän kuin mahdollista, jolloin myös mokailun riski pienenee -, voikin käydä niin, että kansallinen pop corn -kulutusjuhla syntyy vain muiden ehdokkaiden keskinäisestä nokittelusta, jos siitäkään. Tuntuu karmealta sanoa tätä ääneen, mutta lähinnä odotan Huhtasaaren vastaanottoa ja pärjäämistä (siis oletettavaa sekoilua) paneeleissa - joita en tosin aio seurata. Tähän asti Huhtasaari on pärjännyt sillä, että on alle nelikymppinen nainen. Minusta presidentinvaalit ovat jokseenkin turha operaatio, kun istuva hakee toista kautta. Riittäisi, että sähköisellä JAA/EI-napilla kansalaiset saisivat ilmoittaa, haluavat vaihtoa vai antaako nykyisen jatkaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja vain Google-tilin käyttäjiltä. Blogin kirjoittaja kannattaa avoimuutta keskusteluissa.