Heikin varaventtiili

Heikin varaventtiili
Heikki Poroila vuonna 1950

perjantai 16. tammikuuta 2015

Yksien ja toisten pyhät

Arkkipiispa Leon kommentit pyhyyden ja sananvapauden suhteesta saivat tämän päivän Hesarissa Meri Vennamolta kiitokset "viisaudesta ja lämminhenkisyydestä". Olen jyrkästi eri mieltä. Mielestäni arkkipiispa puhui omassa asiassaan vastenmielisen sananvapausrelativismin puolesta. Hänen viestinsähän oli suunnilleen, että maallisella sananvapaudella ei saa koskea siihen, mitä uskovainen pitää pyhänä.

Kritisoin edellisessä tekstissäni Suomen rikoslaissa edelleen olevaa ylimääräistä suojaa uskonnollisille tuntemuksille ja juuri siitähän arkkipiispakin haluaa tiukasti pitää kiinni, erivapaudesta oman kirkkonsa määrittämille säännöille. Se on yhteistä kaikille uskovaisille, ainakin näille yksijumalaisille Lähi-Idän tuotteille.

Uskonnollisten ihmisten puheet "pyhästä" eivät tietenkään kestä minkäänlaista erittelyä, koska ne ovat kaikissa tapauksissa kehäpäätelmiä. Pyhää on se, mikä pyhäksi on määritelty. Vaikka nämä uskonnolliset toimihenkilöt mielellään esiintyvät jumalansa sanansaattajina (en ole koskaan nähnyt aidolla allekirjoituksella varustettua valtakirjaa), todellisuudessa kaikki nämä määrittelyt ovat ihmismielen keksintöä.

En kiistä sitä, että meillä ihmisillä on "pyhän" kokemisen tarpeita. Eihän niitä niin innolla muuten olisi tuhansien vuosien aikana värkätty ja lukemattomia sääntöjä niiden ympärille rakennettu. Mutta uskontojen taipumus omia "pyhät" asiat itselleen on silkkaa omavaltaisuutta, joka normaalisti myös paisuu yli äyräiden siten, että sitä itselle määriteltyä "pyhää" ruvetaan raivoisasti puolustamaan.

Monopolisoitu ja institutionalisoitu "pyhyys" aiheuttaa yleensä pelkästään harmia.Siitä seuraa aina eri "pyhien" vertailua ja paremmuusjärjestykseen laittamista. Mistä taas seuraa riitaa ja kahakointia, ääritapauksissa kuolemaa vääriin "pyhiin" uskoville. Joten toivoa sopii, että arkkipiispa Leo virkaveljineen ja sisarineen keskittyy harrastamaan sitä omaa "pyhäänsä" ihan omissa oloissaan eikä tule sotkemaan sitä meille kaikille kuuluvaan sananvapauteen.

* * *

Jokaisella ihmisellä on oikeus omaan "pyhän" kokemiseen ja määrittelyyn, käytti sitä sanaa tai ei. Itse toivoisin, että jokainen maailman ihminen pitäisi pyhänä eli loukkaamattomana sitä sattumusta, että on syntynyt ja saanut tietoisuuden. Sitä sattumusta ei saa toiselta riistää. Myös sitä luontoa, jonka ehdoilla täällä piipahdamme, olisi mielestäni syytä välttää loukkaamasta. Niin moni tekeekin sen kummemmin asiasta numeroa silti tekemättä.

Jostain syystä vain uskonnolliset pyhyyden määrittelyt synnyttävät ongelmia. Luultavasti syy on siinä, etteivät ne ole aidosti luonnollisia inhimillisiä tuntemuksia vaan organisaation vallankäyttöä varten kehiteltyjä ajatusrakennelmia. Niihin ei välttämättä kukaan tunne luontaista vetoa, vaan niihin täytyy ihmiset sitoa rituaalein, ohjein ja määräyksin. Sellainen tarjoaa aina loputtoman kiistelyn lähteen että kuka nyt tulkitsee oikeimmin sitä "pyhän" ohjeistoa.

Suomessahan "pyhä" tarkoittaa suunnilleen samaa kuin vapaapäivä. On tietenkin uskonnollisia ihmisiä, joille sanalla on syvempi emotionaalinen merkitys, mutta jos laitettaisiin sata riviluterilaista määrittelemään kolme tärkeintä "pyhää" asiaa, veikkaan että listasta tulisi aika pitkä.Yhdelle se on itse jumala, toisen mielestä sankarivainajien muisto. Kolmas voi pitää pyhänä jotain paikkaa, seitaa, hautausmaata tai kirkkorakennusta. Yhteistä lienee vain se, ettei mitään selkeästi yhteistä ole. "Pyhä" merkitsee milloin mitäkin. Juuri siksi sen erivapaudet ovat vaarallisia.

* * *

Itselleni on tietentahtoinen ihmisen loukkaaminen vastenmielistä. Siksi kysymys "pyhän" suhteesta sananvapauteen on kaikkea muuta kuin helppo. Jos jokaisella meistä on subjektiivinen oikeus tuntea loukkaavaksi oman "pyhämme" kritisoiminen, voiko silloin mitään käsitellä kriittisesti ilman vaaraa jonkun loukkaamisesta tai ainakin loukkaantumisesta? Jättääkö näin laaja "pyhän" loukkaamattomuuden suoja sananvapaudelle lainkaan tilaa?

Mielestäni ei jätä, enkä itse näe "pyhyyden" loukkaamatonta kokemista yksilön perusoikeutena. Mitä tahansa ihmisen aivojen tuottamaa näkemystä täytyy saada käsitellä vapaasti, tarvittaessa myös ironian, satiirin ja sarkasmin keinoja käyttäen. Jos joillekin näkemyksille annetaan suojaa kritiikiltä, kaikkia muita kohdellaan eriarvoisesti.

Loukkaamisen pyrkimys on mielestäni aivan eri asia kuin halu kritisoida näkemystä, jota pitää haitallisena tai vaikka pelkästään typeränä. Osa sananvapauden käytöstä toteutuu valitettavasti toimintana, jolla selkeästi on pelkästään loukkaamisen tarkoitus. Kun kritiikki ei edes pyri analysoimaan, vaan loukkaavuus riittää, käyttäydytään epäkohteliaasti ja ääritapauksissa laittomasti. Osa uskonnollisen "pyhän" pilkasta epäilemättä kuuluu tähän ryhmään. Mutta ei kaikki.

On jollain lailla paradoksaalista, miten vaikeata voimakkaimmin uskoville on kohdata kritiikkiä tämän uskon eri piirteitä kohtaan. Miksi uskova ei luota siihen, että se oma jumala kyllä kykenee hoitamaan oman puolustuksensa? Miksi kaikkein kiihkeimmät nostavat itsensä jumalan puolustajan rooliin, kun voisi olettaa heidän vain naureskelevan niille, joiden usko ei riitä?


 [Kuvassa on Michel Baudierin 1625 piirtämä kuvitelma siitä, miltä noin 1000 vuotta aikaisemmin elänyt "Mahomet prophet des Turcs" on voinut näyttää. Islaminuskoisilla itsellään ei voi olla mitään käsitystä hänen ulkonäöstään, koska profeetan kuvaaminen on jyrkästi kiellettyä. Voisiko tämä taiteilijan mielikuvituksen tuote loukata jonkun käsitystä "pyhästä"?]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja vain Google-tilin käyttäjiltä. Blogin kirjoittaja kannattaa avoimuutta keskusteluissa.