Heikin varaventtiili

Heikin varaventtiili
Heikki Poroila vuonna 1950

torstai 1. tammikuuta 2015

Muitten luovuudella ajeleva ala

Vuodet kuluvat, mutta takuuvarma keino saada verenpaine koholle on lukea Kokoomus-aktivisti Lauri Kairan pääkirjoituksia Gramexpress-lehdestä. Lehden päätoimittajana Vantaan kaupunginvaltuustoryhmän puheenjohtaja Kaira käyttää esiintyvien muusikoiden ja levy-yhtiöiden äänivaltaa. Tällainen kahdella usein varsin etäällä toisistaan sijaitsevalla pallilla taiteilu onnistuu tietysti vain juristilta, joten Kaira on mies paikallaan, kun pitää ajaa naapurioikeuksista tulevan rahan jakamisesta kiistelevien osapuolten yhteistä etua - jos sellaista edes on.

Käytännössä Kaira on muun ns. "luovan alan" palkkatoimijoiden (käytännössä kaikki juristeja) tavoin ratkaissut ongelmat luomalla oman maailman, jonka "luonnollisiin" tarpeisiin muun yhteiskunnan pitäisi mukautua. Tällä silmänkääntötempulla luova tekijä on lavennettu "luovaksi alaksi" ja siten saatu myös kaikkea muuta kuin luovat toimijat jotenkin oikeutetuiksi tekijänoikeustuloihin.

"Luovan alan" käsitteellistä irvokkuutta eivät sen keksijät tietenkään itse näe tai ainakaan myönnä näkevänsä. Mutta jos palautetaan mieleen tekijänoikeuden syvin tarkoitus - luovan yksilön työn turvaaminen -, on pakko tuntea puistatusta, kun alan yhden järjestön lehden päätoimittaja julistaa Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan suulla, että "Tekijänoikeuden tulee suojata tekijöiden, taiteilijoiden ja luovan alan yritysten oikeudet."

Tällainen tekijänoikeuden ulottaminen yritysten oikeuksien puolelle ei tietenkään ole Lauri Kairan tai edes suomalaisten keksintö, mutta meillä koko alan propaganda nojautuu nykyään siihen illuusioon, että luovat tekijät ja heidän työstään elävät yritykset ovat samalla puolella. Tämähän ei ole totta, se on tietoista propagandaa. Myös osa artisteista uskoo tähän propagandaan ja suostuu kaikenlaisiin noloihin kampanjoihin.

Muiden luovuudella ajeleva yritysmaailma ja sen asianajajat tietävät oikein hyvin, että heillä ei olisi töitä ja tuloja ilman aidosti luovaa työtä tekevien ihmisten ponnisteluja ja suostumista sellaiseen tulonjakoon, jota vain tietämätön voi pitää oikeudenmukaisena. Mutta tekijänoikeusteollisuuden edun mukaista on pitää illuusiota yllä keinolla millä hyvänsä. Kukaan levyjä ostava kansalainen ei ole kiinnostunut pitämään levy-yhtiöiden osakkeenomistajista huolta, mutta artistin puolesta tehdään melkein mitä vain. Sen varassa homma toimii.

* * *

Suomalainen "luova ala" on valinnut pitkän tähtäimen strategiaksi omaa asialistaa jankuttamalla tilanne, jossa tekijänoikeusteollisuuden voittojen turvaaminen vaikka lakiteitse esitetään jonkinlaisena kansallisena etuna. Tuoreessa pääkirjoituksessaan Lauri Kaira maalailee näin laveasti: "Luova ala voi toimia Suomen kasvun moottorina, jos sille annetaan järkevät toimintaedellytykset ja yhtäläiset mahdollisuudet kuin kilpailijamaissamme."

Tällainen lupautuminen talouskasvun moottoriksi on tietenkin katteetonta puhetta 4,8%:n BTK-osuudella, eikä siitä tarvitse koskaan ottaa vastuuta kapitalismin pitkäaikaisen laman takia. Mutta kannattaa kiinnittää myös huomiota ilmaisuihin "järkevät toimintaedellytykset" ja kilpailukyky. Molemmat tähtäävät samaan, tekijänoikeusteollisuudelle annettaviin vastikkeettomiin taloudellisiin etuihin, kuten esimerkiksi hyvitysmaksun tasokorotuksiin ja alan perinteisen monopoliaseman tukemiseen tilanteessa, jossa erityisesti verkon suoratoisto uhkaa panna vuosikymmenten ajan rahaa tahkonneen "niukkuuden jakelun" mallin eläkkeelle. "Piratismin" vastustaminen on jäänyt vähän taka-alalle, kun kaikki tutkimukset osoittavat, ettei laittomalla jakelulla ole enää sitäkään vähää vaikutusta kuin ennen.

T'ällainen karkea valtionsosialismi ja kilpailun torjunta kuulostavat tietenkin kovin vääräoppiselta julistukselta kokoomuslaisten toimijoiden suusta kuultuna. Todellisuudessa tekijänoikeusteollisuus on aina toiminut markkinakilpailua vastaan, sitä ei vaan ole koskaan myönnetty. Vapailla markkinoilla ei olisi kohtuuttoman pitkiä suoja-aikoja, jotka estävät kilpailijoita tuomasta markkinoille oikeudenhaltijan taskussa olevia äänitteitä. Vapailla markkinoilla ei olisi pakkoveron kaltaista hyvitysmaksun kantoa niiltä, jotka eivät kopioi mitään yksityiseen käyttöön. Vapailla markkinoilla ei olisi myöskään Teoston, Gramexin & Co kaltaisia monopolistisia edunvalvontajärjestöjä, vaan oikeasti luovat tekijät voisivat sopia edunvalvonnasta oman valintansa mukaan.

* * *

"Luovan alan" propaganda ei suinkaan aina tehoa edes päättäjiin, joiden asiantuntemuksen kapeutta alan juristit ovat kautta aikojen käyttäneet tehokkaasti hyväksi. Alan rakastama raha-automaatti eli hyvitysmaksujärjestelmä uudistetaan, mutta ei välttämättä teollisuuden suosimalla tavalla eli keräämällä pakkoverolla alan itsensä määrittelemä "oikeudenmukainen" määrä euroja vaan irrottamalla maksu tallennusvälineistä ja siirtymällä suoraan budjettirahoitukseen. Tekijänoikeusalan kannalta tärkeintä ei tietenkään ole keräystapa vaan rahan määrä, joten ilmaisu "puolueettomaan tutkimukseen" perustuvasta arviosta kohtuullisesta korvaustasosta synnyttää huolta. Kun ala on tottunut itse ilmoittamaan, mikä tuo taso on, joku ulkopuolinenhan voi päätyä aivan "väärään" eli aiempaa pienempään summaan.

En ole tekijänoikeusnihilisti. Pidän tärkeänä, että luovalla tekijällä on eettistä ja taloudellista suojaa. En kuitenkaan näe mitään moraalista oikeutusta sille, että näitä oikeuksia itselleen haalinut teollisuus saa julkisen vallan puolelta sellaista monopolistista tukea, joka kuuluu vain oikeasti luoville tekijöille. Kun markkinataloudessa toimitaan, toimitaan sitten markkinatalouden periaatteiden mukaan eikä sosialisoida luovien tekijöiden omaisuutta yrityksille ja järjestöjuristeille.

Edunvalvonta ei ole tietenkään ilmaista. Mutta eivät tekijät todellisuudessa tarvitse kaikkea sitä, mitä "luova ala" on heidän puolestaan päättänyt pyörittää ja kustantaa tekijöiden rahoilla. Alkaa olla korkea aika tekijöiden ottaa takaisin itselleen kuuluva valta juristeilta. Se on paljon järkevämpää ja hyödyllisempää kuin nahistella viime kädessä kaiken kustantavan kuluttajan kanssa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja vain Google-tilin käyttäjiltä. Blogin kirjoittaja kannattaa avoimuutta keskusteluissa.